Mitä jätämme jälkeemme, on lastemme elämää

Kokoomus täyttää sata vuotta vuonna 2018. On aika yhdessä miettiä, millainen on uusi Kokoomus. Miten uudistamme meille rakasta puoluetta vanhaa kunnioittaen, tulevaisuuteen uskoen, rohkeasti ja uteliaasti?

Meille kokoomuslaisille politiikka on pyrkimystä parempaan. Ei politiikka ole vain asioiden hoitamista, vaikka asialliset hommat on meillä aina hoidettu. Olemme rakentaneet pian sata vuotta tulevaisuutta uskoen arvoihimme, jotka meitä yhdistävät. Sivistys, vapaus, vastuu ja demokratia, mahdollisuuksien tasa-arvo, kannustavuus, suvaitsevaisuus ja välittäminen. Näitä arvoja ei aika harmaannuta.

Kun katsomme ajassa taaksepäin, sodan jälkeen jälleenrakentaminen yhdisti koko kansan. Siitä parinkymmenen vuoden kuluttua suomalaisten – kokoomuslaistenkin – melko yhdessä jaetuksi unelmaksi nousi oma koti, auto, ehkä kesämökkikin ja taas astetta parempi elämä seuraavalle sukupolvelle. Hyvinvointivaltion idea kurkotti kohti turvallista lapsuutta, mahdollisuutta kouluttautua, yhtäläisiä perusedellytyksiä kaikille, myös heikommassa asemassa oleville.

Suomesta rakennettiin historiallisesti lyhyessä ajassa yksi maailman parhaista maista monilla mittareilla. Me olimme sitä vahvasti rakentamassa, ja olemme siitä ylpeitä. Vaikka monet ongelmat on taklattu, emme ole haasteita vailla.

Pian satavuotias Suomi on samaan aikaan sekä hyvinvointiyhteiskunta että pahoinvointiyhteiskunta. Olemme pitkällä perushyvinvointipalvelujen ja -etuuksien turvaamisessa, mutta samalla moni voi henkisesti pahoin. Mahdollisuuksien tasa-arvon rakentamisessa meillä riittää vielä paljon töitä.

Suomalaisten tulevaisuudenodotukset ovat monipuolistuneet. Ei ole enää samalla lailla yhtä yhteistä unelmaa, vaan paljon erilaisia. Siksi on kiinnostavaa ja tärkeää kysyä suomalaisilta, mitä kullekin meistä merkitsee parempi tai onnellinen elämä. En usko, että poliitikot voivat tietää sitä ihmisten puolesta. Onnellisuuteen liittyy, paitsi turvallisuus ja hyvinvointi, myös mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään. Tehdä siitä oman näköinen. On tärkeää, että annamme enemmän tilaa ihmisille itselleen rakentaa omaa unelmaansa, tehdä elämästään mahdollisimman hyvä, juuri sellaisena kuin se on hyvä hänelle.

Kokoomuslaisuuteen kuuluu usko ihmisiin. Se on meille tärkeää.

Toinen meitä yhdistävä asia on luottamus ja usko tulevaisuuteen. Synkistelyllä ei Suomi nouse. Tosiasiat on tunnustettava, niistä on tehtävä johtopäätökset ja sitten on uskallettava lähteä tekemään korjausliikkeitä.

Ehkä tärkeimpänä on sivistys. J.K. Paasikivi sanoi vuonna 1929 Kokoomuksen puoluekokoukselle pitämässään puheenvuorossa, että ”nykyajan pyrkimysten päämäärä on mahdollisimman laajojen kansankerrosten henkinen ja taloudellinen kohottaminen ja saattaminen osallisiksi hyvinvointiin ja nykyaikaiseen sivistyselämään”.

Tämä sama päämäärä on vuosikymmeniä myöhemmin edelleen keskeinen osa kokoomuslaisen sivistysajattelun perustaa. Sivistysaatteemme on peruja jo J.V. Snellmanin ajoilta. Hän katsoi aina, että Suomen kansa voi saavuttaa kansakunnan roolin ainoastaan koulutuksella, ei voimalla. Saman ajatuksen varaan on hyvä rakentaa myös satavuotiaan Kokoomuksen tarinaa.

Kokoomus on käynnistänyt puolueen uudistustyön, ja siinä yhteydessä meidän on tarkasteltava, miten maailman myllerryksen keskellä Kokoomuksen aate ja asemointi on kestänyt aikaa, mitä on syytä uudistaa ja mitä perinteistä kiillottaa.

Tähän on tärkeää käyttää riittävästi aikaa ja energiaa hallitusvastuusta huolimatta.

Alusta alkaen Kokoomus, jo nimensä mukaisesti, on pohjautunut, ei etuajatteluun, vaan kokoavaan ja yhdistävään aatteeseen. Puolueessa on ollut aina läsnä sekä vapautta että sosiaalista vastuuta korostavat, perinteitä arvostavat ja yhteiskuntaa uudistavat näkökulmat.

Uuden Kokoomuksen on tehtävä omana aikanaan parhaansa tuon aatteellisen perinnön, eri näkökulmien yhdistämisen puolesta. Olemme aatepuolue, emme etujärjestö.

Kokoomus on aina elänyt ajassa, ollut tätä yhteiskuntaa eteenpäin vievä voima. Uudistaja. On silti tunnettava historiamme, jotta voi tehdä viisaita päätöksiä tulevaisuuteen. Työn tekemisen arvo. Realismin taju. Uskallus unelmoida ja yrittää. Maltti vaurastua. Kodin tärkeys. Kansainvälisyys. Vastuu heikommasta ja välittäminen toisista. Perinnön siirtäminen eteenpäin.

Olemme saaneet tämän maan, meillä nykysukupolvilla on vastuu viedä sitä eteenpäin, tehdä oma osuutemme sukupolvien ketjussa. On turha kuvitella ja väärin ajatella, että tämä maa tai maailma olisi meidän. Se on meillä lainassa. Ja se mitä jätämme jäljelle, jälkeemme, on lastemme elämää.

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on Kokoomuksen 100-vuotisvaltuuskunnan puheenjohtaja, Kokoomuksen varapuheenjohtaja ja opetus- ja kulttuuriministeri.